Kensington Dolls House Festival – mietteitä live-messujen jälkeen

Toukokuun puolivälissä oli vuorossa yksi tämän vuoden kohokohdista: osallistuminen näytteilleasettajana Kensington Dolls House Live -Festivalille. Olin käynyt tapahtumassa aiemmin kävijänä, mutta tällä kertaa katselin kaikkea myyntipöydän takaa. Se oli tietenkin vähän erilainen kokemus. Ilmiöinä havainnoitavia oli paitsi kansainväliset erot lajissa, niin myös nykyajan käytöstavat livemarkkinoilla.

Kävijämäärät kaikilla alan messuilla ovat minusta olleet laskussa jo jonkin aikaa verrattuna kuumimpaan boomiin, joka oli mahdollisesti noin kymmenen vuotta sitten. Mikäpä saisi meidät tekijät tarjoamaan herkkuja yleisölle kun suuri osa harvenevasta kävijäjoukosta on siirtynyt kuvailijoiksi ja somettajiksi. Kun tekoälymuotoilu mahdollistaa 3D printtauksella kaiken tuottamisen itse, olisiko esimerkiksi minun järkevintä siirtyä nyt joksikin aikaa tarkkailijan rooliin, kuin syöttää ideoita suoraan tekoälymuotoilijoiden lapaan? Onneksi nautintoni tulee ihan siitä itse työstä ja aloitin harjoitukset aikana, kun säännöt olivat reilummat. Sain harjoitella ja muokata käsialaani rauhassa työtä tehden kannustavassa ja arvostavassa ilmapiirissä. En lopettaisi tietenkään, nukkemuotoilu ja miniatyyrit on ihan mahtavan ihana ja voimakas laji.

Kansalliset erot miniatyyrikeräilyssä ovat yllättävän suuret. Tämä on nähtävissä livetapahtumassa huomattavasti selkeämmin kuin netissä. Yksi hämmästystä aiheuttava asia on, miten eri tavalla samankin mittakaavan esineet/teokset/dioraamat/nukkekodit eri kulttuureissa on otettu haltuun ja käyttöön. Kuvissa nähty miniatyyrihuone vertautuu oikeaan maailmaan, eikä ihminen tavallaan tunnista katsovansa miniatyyriä. Tämä mahdollistaa aika suuretkin heitot esineiden koossa. Omassa lähipiirissä nähdyt ja tehdyt miniatyyriesineet pienehkön harrastuspiirin sisällä saavat vaikutteita toisistaan sekä siksi että ihmiset luonnostaan vertaavat miten jotakin "kuuluu" tehdä että siksi, että lähipiiristä hankitut muiden tekemät esineet saadaan sopimaan omaan projektiin kun ne vastaavat samaa kokoluokkaa. Mittakaavassa vaikuttaisi siis olevan hieman maakohtaista "heittoa". Englannissa tuntui kaikki olevan hyvin tiivistä, omiin silmiini runsasta ja yksityiskohtiin keskittyvää, tämä saattaa toki johtua markkinoiden näytteilleasettajien kovista valintakriteereistäkin. Saman ilmiön olen huomannut kyllä Ruotsissakin, meillä Suomessa ollaan ehkä aika rempseitä - ja tarkoitan että hyvällä tavalla!

Oma erityislajini: taidenuket on siitä jännä, että hahmo vie aika paljon tilaa ja huomiota dioraamassa. Monen asiakkaan kanssa jutellessa se tulikin puheeksi, että vaikka nukke on mittakaavassa, se ei enää mahdu valmiiseen kalustettuun taloon tai dioraamaan, jossa on paljon pienesineistöä. Kuitenkin, jos aloittaa projektin nukesta, ongelmaa ei enää olekaan. Tällä kertaa tarjolla olleilla nukeillani oli myös historiallisia kookkaita hattuja ja runsaita pukuja ja näytinkin usealle asiakkaalle että hatun poistamalla pituus täsmää ja nukke on 6" pitkä. Myyntiä tuli, pääsimme reissun suhteen koko ryhmän kanssa omillemme, mutta se ei ollut matkan tärkein anti, mahdollisti sen järkevyyden kuitenkin. Jälleen huomasin että amerikkalaiset olivat innokkaimpia ostajia, englantilaiset harkitsivat pidempään ja muihin maihin ei nukkeja juuri lähtenytkään - no yksi taisi mennä Brasiliaan.

Alle lisään kuvan nukesta kokeilemassa miniatyyritaloa, kuin asuntoesittelyssä että: "Onkos tämä minulle nyt sopivan kokoinen?".

Hyvää miniatyyrikesää! Täällä meidän kesäpaikkakunnalla on aiheesta näyttelykin, eli Lempäälän Ideaparkissa. En ole tehnyt sinne nyt itse mitään, mutta jos on jotain, niin toivottavasti kerditoituna kuten hyviin tapoihin kuuluu.

Seuraavaksi nukeillani on vuorossa KDF Online Showcase, siitä lisää myöhemmin.