Viimeinen hahmo
- Taru Astikainen
- 30.12.2024
- 2 min käytetty lukemiseen
Päivitetty: 1.1.
Joulu Jantenkylään -tarinaan piti keksiä onnellinen loppu, mutta sitä ei oikein tullut. Toisaalta ehkä tulikin, ehkä onnellisuus on vain tosiasioiden kanssa olemista ja niiden kanssa selviytymistä. Riittävän kummallista on jo se että me ylipäätään saamme täällä olla. Eikä kuvioiden näyttäytyminen jonkinlaisena syrjäytä sitä, että ne voivat olla myös ihan päinvastaisella tavalla samaan aikaan. Jänkytys päässäni kuulee jonkun sanovan "Niin mitä sinä tolla nyt muka tarkoitat?" ja kolme vihaista pistettä perään. Ehkä osaan joskus avata ajatusta lauseella sinulle, nyt vastaan vain miettimällä seuraavan siirron. Kaveri kyllä sanoi että: "Sun pitää tehdä mikiliukkoset" Mulla on hauska kaveri. Tästä tulisi kommentteja, niin että hyvä kun nyt ei tule.
Yllätyin siitä, että tarinani Shargrilakaan ei ollut mikään utopia. Jantenkylä nyt on mikä on ja opin sitä ymmärtämään. Jokainen hahmo antoi arvokkaita neuvojaan uudelle vuodelle.
Arroganten asu edustaa turnyyrikauden tyyliä, laitetaan vaikka että vuodelta 1880. Nämä hahmothan ovat siis hassuttelevaisia ja puvut ovat popularisoiva esitys muodin piirteistä. Hänen takkinsa ja puvun päällimmäinen kerros turnyyreineen, päällysmekkoineen, laahuksineen on tavallista samettinauhaa jossa oli valmiiksi pientä ( skaalaan kyllä liian rouheaa ) kimallusta. Samettinauhan kiersin nuken ympärille muiden vaatteiden päälle hahmotellen tyylin silhuettia ja ompelin nauhan paikoilleen huomaamattomilla pistoilla.
Alempi hame on skottiruutuista silkkiä. Silkkipalan olin tuonut Kensingtonin miniatyyrimarkkinoilta kauan sitten.
Skottiruutu tuli muotiin kuningatar Viktorian aikaan. Yleisimmin sitä nähtiin laajoissa krinoliinihameissa, mutta kyllä sitä turnyyrihameessakin käytettiin.
Palatakseni taaksepäin, nyt jos mietitään että suuttuiko se siitä joulukalenterijutusta, niin juu. Mesearvostelija arvosteli hintoja, niin kelataan vaikka niitä:
Kirjansidontakurssin laskennallinen arvo kuvataideopettajan tekemänä verkkokurssina jos olisi vaikka 30 euroa (ihan hullu miniminimi, mutta koska minikokoinen, niin ehkä se voisi olla tuo), kannu 12€ ja lautanen 4-6€ ( keramiikan hinnassa on muotoilun lisäksi vaikuttamassa mm tuhansien eurojen keramiikkauuni ja erillinen työtila huippuimureineen) niin silloin muille jutuille jää hinnaksi noin 2.20€/kpl. Jos taas jakaa koko hinnan kahdellakymmenellä neljällä, niin silloin yhden luukun hinta olisi noin kolme euroa. Ajatteliko joku että joulukalenterista pitäisi saada aina kahdentoista euron hintainen paketti kahdella eurolla koska joulu? Sain siis vihaisen viestin yksityiseen meseeni, jossa kalenteri haukuttiin ja lisäksi henkilö harmitteli ettei pystynyt kirjoittamaan niitä räksytyksiään julkisesti kommentiksi facebooksivulleni kun olin sivun jo poistanut. Muutkin hiljaiset nousivat esiin kun huomasivat että nyt pääsee sanomaan negatiivista. Jotkut seurailijat, jotka kertaakaan eivät ole reagoineet mihinkään sivullani positiivisesti ilmeisesti siis vain vahtivat siellä että: ei kai se nyt vaan tee mitään, jos tekee niin reagoidaan matkimalla, varastamalla, feidaamalla, pahaa puhumalla tai mitä vielä keksittäisiin hiihihiihi, mitäs läksi kikkeliskokkelis.
Kaikki ei ole tätä onneksi.
Tai sitten haluan vain nähdä asian niin, koska se on mukavampaa.
Tarinan hahmot saivat alkunsa siitä, kun etsin tietoa siitä että miten janten lain kanssa voi selviytyä. Siihen löytyikin kolme strategiaa. Ne ovat kaikki aika kauheita, voit googlata jos haluat. Sitten pistelin vähän omiani ja kuultuja juttuja sekaan. Tarinasta jäi puuttumaan moni sivuhaara, mutta viimeisenä sankaristamme Dumblesta tuli joulupukki ja tarinamme todellinen sankari Axeptanse piti putiikin pystyssä.
Axeptance oli Miniatyyri Startti -kurssilla mallina. Vaatteet tehtiin helpolla ja muokattavalla systeemillä, jota aikoinaan paljon käytin nukeilla. Irrallinen peruukki tehtiin kampaamo-osiossa ja vartalon rakentaminen kaavoineen oli yhdessä osiossa.
